Mitä ohjaus on?

(Muistiinpanoja opokoulutuksen lähijaksoilta)

Millaiset ovat opinto-ohjaajan toiminnan taustalla olevat teoriat/käyttöteoria, itselle sopivimmat tavat tehdä työtä? Oikeita, yleispäteviä vastauksia ei etukäteen voida määritellä, vaan ohjaaminen tapahtuu/syntyy/muotoutuu kohtaamisissa ohjattavan kanssa. Ohjaustilanteessa ei tehdä diagnooseja, tarvittaessa ohjattava neuvotaan kääntymään esim. opiskelijaterveydenhuollon pariin. Opo työskentelee koulun "valoisalla" puolella, ei tarvitse ruotia menneisyyttä tai painolasteja vaan voi ohjata eteenpäin. Opon tehtäviin kuuluu rajojen asettaminen, mutta myös laaja
anteeksiantaminen.

Opinto-ohjaus on ammatillisen auttamistyön muoto. Ohjaukseen liittyy tiettyjä periaatteita, mutta tyhjentävää määritelmää työtehtävistä on vaikea antaa.

Ohjaus- ja neuvontatyö = henkilö, jolla on säännöllisesti tai tilapäisesti ohjaajan rooli, antaa tai sopii antavansa tilaa, aikaa, huomiota ja kunnioitusta (arvostusta) määräaikaisesti asiakkaan roolissa olevalle henkilölle tai henkilöille. Ohjauksen tehtävä on antaa asiakkaalle tilaisuus tutkia, keksiä ja selkiyttää tapoja elää voimavaraisemmin ja hyvinvoivemmin. (British Association of Counsellors)

Jokainen tarvitsee ohjausta, myös ns. hyvät opiskelijat. Opiskelijat eivät aina jälkeenpäin tiedosta saaneensa ohjausta, tai huomaa ohjaustilanteita, vaikka ohjausta antava luokittelee ne ohjaustilanteiksi työtä tehdessään. Esim. kv-vaihtoon lähteneet opiskelijat kokevat joutuneensa lähtemään ilman ohjausta.

Hyvä ohjaus on kunnioittavaa, rakentavaa kohtaamista ja dialogista vuorovaikutusta.

Ohjauksessa on keskeistä:
- yhteistoiminnallisuus
- erilaisten prosessien ohjaaminen
- ohjattavien toimijuuden vahvistaminen

Ohjattavan toimijuus: pitääkö opon antaa kaikki valmiiksi pureskeltuna vai ohjata ottamaan vastuuta omista asioistaan/opinnoistaan?

Terapia --> ohjaus (counselling) --> neuvonta (guidance, advicing) --> tiedottaminen (information sharing) --> opettaminen (teaching)

Opinto-ohjauksen fokus keskittyy ohjaus-neuvonta-tiedottaminen -akselille. Rajapinnat ovat häilyviä, mutta esim. neuvonta on yksi tapa tehdä ohjausta, osa ohjausprosessia. Myös esim. opettajat tekevät paljon ohjausta ja neuvontaa.

Ohjauksen tavoitteet: itsetuntemuksen lisääminen ja/tai ongelmanratkaisu.

itsetuntemus -- tieto vaihtoehdoista -- taito päättää ja ymmärtää päätöksen seurauksia
--> valinnan, ratkaisun tai päätöksen tekeminen

Kolme näkökulmaa ohjaukseen:
1. Ohjaus on paikka ja prosessi, johon liittyy toivoa, rohkaisua, selventämistä, aktivoimista , suunnitelmia, päätösten  tekoa ja toimintamahdollisuuksia.
2. Ohjaus on yksilöllisiin tarpeisiin sovitettu, käytännöllinen konkreettisten kysymysten ratkaisemiseksi muodostettu yhteistyösuhde (ratkaisukeskeisyys) (ohjauksen pitää oikeasti tuntua ohjattavan maailmassa, siksi riittävän konkreettista)
3. Ohjaus on mahdollistavaa toimintaa eli toimintaa, joka auttaa asiakasta saamaan omat voimavaransa käyttöön (Vance R. Peavy 2000)

Ohjauksen elementtejä
Luottamuksellisuus
Luodaan vaihtoehtoja itsearviointiin
Toiminnan kohteena eri prosessit, joissa yksilö oppii mm. kehittämään itseään.

Ohjauksen taustalla vaikuttavat myös yhteiskunnallis-poliittiset tekijät (esim. Ohjaamot, joiden on tarkoitus koota yhteen erilaisia yhteiskunnan nuorille tarjoamia palveluita tehden monialaista yhteistötä. Luodaan siis uudenlaista ohjauksen kulttuuria Suomeen).

Millainen on opinto-ohjauksen työnjako? Kuka tekee, mitä missä, milloin?

Opiskelijan itseohjautuvuuteen luotetaan nykyään paljon enemmän kuin ennen - yksilölliset oppimispolut ja pakollinen HOPSaaminen ovat korvanneet rintamaopetuksen. Onko "hyvä palvelu" karhunpalvelus opiskelijalle, jos ei opi hoitamaan omia asioitaan?

Miten ohjaus menestyy?
- Aloitteellisuus (vastuunkantajat ja vastuualueet)
- Reagointiherkkyys (oikea-aikaisuus)
- Toiminnan ulottuvuus ja syvyys (onnistutaan kaikilla toiminnan alueilla)
- Monipuolisuus (tilanteen mukainen toiminta, toimintatapoja on kyettävä vaihtamaan)
- Toiminnan synkronointi ja tarkoituksenmukaisuus (keskitytään oleelliseen)

Ohjattavan näkökulma: "Hyvät kysymykset ovat usein tärkeämpiä kuin vastaukset"
Ohjaajan näkökulma: "Kenelle teen? Mitä hän tarvitsee?"
**********

HOLISTINEN OHJAUSMALLI (Van Esbroeck ja Watts 1998) (New skills for the new futures?)

Ensimmäinen ohjaustaso: Oppilas, opettaja, luokanohjaaja, erityisopettaja, avustaja
Toinen ohjaustaso: oppilaanohjaaja, kuraattori, koulupsykologia, terveydenhoitaja, erityisopettaja, rehtori
Kolmas ohjaustaso: nuorisotoimi, sosiaali- ja terveystoimi, liikunta- ja kulttuuritoimi, TE-toimisto, yritykset, järjestöt

Riittääkö kaikille tasoille ohjauksen toimijoita/pitääkö joku niistä kaikista huolta? Jonkin verran hyödynnetään myös vapaaehtoistoimintaa

Ohjaukseen sisältyy persoonallisen kasvun tukeminen, elämänsuunnittelun ja uranvalinnan ohjaus sekä opiskelun ja oppimisen ohjaus. Keskiössä on oppilas. Malli on laadittu oppilaitoksen näkökulmasta - oppijan näkökulmasta ensimmäisellä ohjaustasolla voisi olla esimerkiksi oman harrastuksen lajivalmentaja tai vanhemmat. Kenen puoleen opiskelija kääntyy, kenet hän tavoittaa, kenellä on aikaa? Vertaisohjauksen merkitys (tutorit, kokeneemmat opiskelijat jne.). Miten toimii yhteistyö eri "tasojen" välillä, miten oppilas sitoutuu yhteistyöhön eri tasojen kanssa?

Ohjauksen organisointimalleja
1. Keskitettyjen ohjaustoimintojen malli
- ohjauksesta vastaavat henkilöt ohjauksen ammattilaisia
- ohjaustyötä tekevillä oma verkostonsa
- ammatillisessa koulutuksessa ja korkea-asteella ohjaustoiminnalla on usein omat toimipisteensä ja resurssinsa
- esim. ura- ja rekrytointipalveluyksikkö (tehneet uuden renessanssin)

2. Hajautetut ohjaustoiminnot
- kattavat eri toimijoiden toteuttaman holistisen ohjausmallin kolmen sektorin alueen

3. Ohjaus läpäisyperiaatteella
- Pieni oppilaitos tai yksikkö
- Opettajat tuntevat oppilaat/opiskelijat
- Ohjaus hoidetaan opetustyön ohessa

4. Tuutoriperustainen malli
- kehittynyt muoto läpäisyperiaatteella toimivasta ohjauksesta
- Opettajatuutorit vastuussa ohjauksen toteuttamisesta
- Lähtökohtana opiskelijoiden itseohjautuvuuden ja autonomisuuden vahvistaminen supportatiivisten toimenpiteiden sijaan (Asikkala ja tiimioppiminen..)