Opinto-ohjaajan ammattietiikka
Etäjakson tehtävä opinto-ohjaajan ammattieettisistä periaatteista
Opinto-ohjauksen eettiset kysymykset
- Onko opiskelija asiakas?
Opiskelija on ammatillisessa koulutuksessa monesti nähty opetustoimenpiteiden kohteena ja ohjaussuunnitelman seuraajana, hänelle suunniteltujen oppimistehtävien ym. oppimismenetelmien orjallisena toteuttajana. Olen kohdannut kollegoita, joiden mielestä opiskelijan tulee lähinnä häiriöttä ja viivytyksettä tehdä niitä toimenpiteitä, joita häntä on neuvottu oppiakseen tekemään. Opetushallitus on antanut tutkinnon perusteen, jossa on järkähtämättömästi määritelty, mitä ja millä tasolla opiskelijan tulee osata valmistuakseen ja työllistyäkseen ammattiin, jota on tullut opiskelemaan. Tutkinnon perusteissa näkyy vieläkin ajatus selkeistä ammattitehtävistä, joiden osaamisvaatimukset tiedetään etukäteen ja joihin voidaan kouluttaa ammattilaisia ikään kuin samalla muotilla. Mikä on opiskelijan liikkumavara tutkinnon perusteiden puitteissa ja toisaalta tukiviidakossa – saako hän tehdä aidosti yksilöllisiä ratkaisuja oppimispolullaan vai onko hän yhä organisaation toimintatapojen vanki?
Ohjatessani opiskelijoita ammatillisen opettajan/valmentajan roolissa näkökulmani on ollut erilainen kuin opinto-ohjaajalla. Pienellä koulutusalalla opiskelijoiden pitäminen kirjoilla juuri omalla alalla on taloudellisesti välttämätöntä. Ohjaus tähtää oman tutkinnon valjastamiseen opiskelijan tavoitteiden saavuttamiseen. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnossa onkin paljon valinnaisuutta, jonka vuoksi tämä on ollut mahdollista. Opinto-ohjaajan on kuitenkin oltava valmis ohjaamaan opiskelijoita myös pois nykyiseltä osaamisalalta tai kokonaan toiseen oppilaitokseen. Kotiin päin pelaaminen, siis oman oppilaitoksen edun ajaminen ei periaatteessa pitäisi olla vaihtoehto.
Kun opiskelija on opinto-ohjaajan asiakas, hän ei ole pelkästään opinto-ohjaajan edustaman oppilaitoksen asiakas vaan tavallaan kaikkien hänelle mahdollisten koulutusorganisaatioiden potentiaalinen asiakas. Ketä opinto-ohjaaja edustaa? Asioidessaan S-ryhmän liikkeessä kukaan ei oleta että hänelle suositeltaisiinkin Keskon liikkeiden tuotteita. Opinto-ohjaajan tulee kaiketi palvella opiskelijaa ikään kuin sokeana oman organisaationsa edulle. Asia korostuu ammatillisen koulutuksen rahoituskriisin myötä. Oppilaitoksilla on monin paikoin huutava pula opiskelijoista ja toisaalta nykyisille opiskelijoille tarjottavat palvelut on tuotettava niukoin resurssein. Opinto-ohjaajan palkan maksaa jokin oppilaitos, mutta opiskelijalla on oikeus olettaa saavansa puolueetonta ohjauspalvelua. Opiskelija ei maksa saamaansa palvelua itse, vaan sen tilaa ja määrittelee joku muu.
Kokemukseni mukaan opiskelijat ovat usein melko heikossa asemassa asioidessaan opinto-ohjaajan kanssa. Opinto-ohjaajalla on valtavasti tietoa esimerkiksi organisaation toimintatavoista ja määräyksistä, joista opiskelijan on lähes mahdotonta ottaa itse selvää. Opon sana on melkeinpä laki, kun pohditaan esim. jonkin asian mahdollisuutta tai mahdottomuutta. Hänellä on suuret mahdollisuudet saada asiat järjestymään tai toisaalta torpata ne heti alkuunsa. Ainakin omassa oppilaitoksessani opiskelijat ovat varsin heikosti tietoisia oikeuksistaan esim. valita opintoja heille tarjotun lukujärjestyksen ulkopuolelta. Opiskelija saattaa ajautua helposti objektin rooliin, vaikka voisi olla ohjaussuhteessa subjekti. Opinto-ohjaajan ammattietiikasta ja asenteesta riippuu, kohtaako hän opiskelijan asiakkaana vai organisaation rattaita hiertävänä hiekanjyväsenä.
- Syntyvätkö mielipiteeni henkilökohtaisista kokemuksistani vai jostain muusta? Tiedostanko arvoni, uskomukseni ja ihmiskuvani, jotta ihmiset voivat arvioida niiden vaikutusta ohjauksessa?
Mitä pidempään olen toiminut ammatillisena opettajana, sitä selkeämmin olen tiedostanut inhimillisen taipumukseni lokeroida, yleistää ja oikaista kohdatessani uusia ihmisiä. Ihmismielen pyrkimys asioiden käsittelyn helpottamiseen luo painetta esim. "arkkityyppien" luomiseen. Uusista opiskelijaryhmistä tunnistan tahtomattanikin tietynlaisia tyyppejä: reipas (yleensä partiotaustainen) käytännön tekijä, akateemista uraa koettanut mutta ehkä siipensä polttanut haaveilija, omaa suuntaansa etsivä elämäntaiteilija, tosissaan alalle haluava jne. Olen pyrkinyt tietoisesti pois tästä tavasta. Yritän kohdata ihmiset ainutkertaisina yksilöinä ja kuunnella heidän ajatuksiaan ja tarinoitaan sinetöimättä heidän tulevaisuuttaan mielessäni heti tuttavuutemme ensihetkillä.
Toisaalta vuoteni opettajana ovat todistaneet, että ensivaikutelma ihmisistä on usein väärä. Tai se voi päteä sillä hetkellä, mutta ensivaikutelmassa ei välttämättä välity ihmisen potentiaali, kyky kasvaa ja kehittyä. Moni alussa toivottomalta tapaukselta vaikuttanut on yllättänyt ja tehnyt mielettömän kasvutarinan. Toisaalta kykyjä ja mahdollisuuksia uhkuvat opiskelijat saattavat pettää odotukset ja suoriutua tasoaan paljon heikommin.
Uskon vahvasti siihen, että useimmista ihmisissä piilee paljon enemmän resursseja kuin heistä arjessa näkyy. Jos joku ei "pysty" tiettyyn suoritukseen, ei kyse useinkaan ole esim. kognitiivisista kyvyistä tai puutteellisesta motoriikasta, vaan uskon ja uskalluksen puutteesta sekä halusta tehdä töitä. Näihin asioihin voidaan ohjauksella vaikuttaa valtavasti. Tämä on juuri se ulottuvuus ohjauksesta, joka minua itseäni eniten motivoi: opiskelijoiden auttaminen ja tukeminen unelmiensa saavuttamisessa. Toki opinto-ohjaajan on annettava myös "teknistä tukea", esim. opintopolun rakentamisessa saatavilla olevista tutkinnon osista jne., mutta ilman selkeää, tiedostettua visiota tavoitteista ja unelmista opiskelijan ohjaaminen koulutusorganisaatioiden sokkeloissa on aika turhaa.
Omia arvojani olen joutunut pohtimaan ja penkomaan aika syvällisesti tiimivalmentajaksi kasvaessani. Esimerkiksi opiskelijan itsemääräämisoikeus on noussut todella keskeiseksi arvoksi. On ollut myös haastavaa oikeasti sisäistää se, että opiskelijalla itsellään on vastuu omasta oppimisestaan ja opinnoistaan. Opettaja auttaa oppimisessa ja opo opintojen suunnittelussa, mutta opiskelijan itsensä on kannettava niistä vastuu. Valmentajana olen koettanut tukea tätä vastuunkantoa raivaamalla pois turhia ja turhauttavia esteitä opiskelijoiden oppimispoluilta. Opona voisin tehdä sitä laajemmalla perspektiivillä, rajoittumatta yhteen osaamisalaan.
- Onko ohjaus tärkeää vai verovaroja vievää "paapomista"? Missä kulkevat ohjaustyöni rajat?
Kun uusia opetussuunnitelmia vuonna 2014 valmisteltiin, meille esiteltiin kaavio, jossa opiskelijat oli kuvattu tähtinä, joita palvelee monialainen henkilöstöjoukkio. Kaukana ovat ainakin kaavioiden osalta ne ajat, jolloin opettajat olivat tähtiä, joiden ympärillä ja armoilla opiskelijat parveilivat. Minun visiossani opinto-ohjaaja on aidosti osa moniammatillista tiimiä, joka palvelee yksilöllisiä oppimispolkujaan kulkevia opiskelijoita. Opinto-ohjaajan asiantuntemus on tärkeä osa tätä tiimiä.
Opettajana olen huomannut, että yksilöllisten oppimispolkujen ohjaaminen nielee helposti niin paljon aikaa kuin siihen vain on tarjolla. Opiskelijat ovat aika hukassa valintojensa kanssa ja haluaisivat keskustella niistä loputtomiin. Sama ongelma voi tulla vastaan myös opinto-ohjaajan työssä. Opiskelijoille pitää olla antaa selkeitä työkaluja oppimispolkunsa suunnittelemiseen ja jäsentämiseen. Samoja asioita ei kannata käydä kädestä pitäen läpi jokaisen kanssa. Opon pitäisi voida käyttää työaikaansa asioihin, joissa opiskelijat oikeasti tarvitsevat hänen tukeaan, ei sellaisiin rutiiniasioihin, jotka opiskelijat voivat pienellä vaivalla itsekin tehdä. Selkeä, taitava tiedottaminen ja hyvien ohjausmateriaalien tekeminen varmaan voisi auttaa vetämään näitä rajoja.
Ammatillisen koulutuksen resurssien supistuessa minua mietityttää, kuka jatkossa ehtii kuunnella opiskelijoiden huolia ja pieniä ajatuksen ituja. Opinto-ohjauksenkin resurssit todennäköisesti supistuvat, eikä pitkiin ohjauskeskusteluihin ole aikaa. Opettajat on ajettu ahtaalle, eikä ainakaan palkallisen työajan puitteissa löydy aikaa opiskelijan kiireettömälle kohtaamiselle. Tälllaista "paapomista" kuitenkin tarvitaan ja opiskelijat etsivät hätäänsä jonkun henkilön, joka heitä ehtii kuunnella. Omassa oppilaitoksessani se on usein lempeä ja empaattinen terveydenhoitaja, jonka pitäisi kuitenkin ehtiä käyttää työaikaansa ihan muuhun kuin opiskelijoiden kouluhuolien kuunteluun.
Ihmiset eivät ole koneita, jotka tekisivät rationaalisia valintoja loogisten argumenttien ja faktojen pohjalta. Etenkin ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelijat ovat päätyneet alalleen monesti aika kevyin perustein. Kaveri saattoi valita saman alan, koulu oli lähellä kotia tms. Oikein ajoitettu ja uusia näkökulmia avaava opinto-ohjaus saattaa ohjata opiskelijan hänelle paremmin soveltuvalle alalle ja siten nopeuttaa työelämään päätymistä sekä pidentää työuraa. Oman tutkinnon sisällä opinto-ohjaus voi tehdä opiskelusta sujuvampaa ja mielekkäämpää ja siten esim. auttaa saattamaan opinnot aikataulussa loppuun tai onnistumaan niissä paremmin.
- Toiminko vaikeassa ohjaustilanteessa "empaattisesti" vai "virkamiesmäisesti"?
Vaikeita ohjaustilanteita ovat esimerkiksi sellaiset, joissa opiskelijan opinnot eivät etene ja on päätettävä tukitoimista tai mahdollisesti opintojen keskeyttämisestä. Opintososiaaliset edut ovat monelle opiskelijalle aivan elintärkeitä, joten tilanteissa ei ole kyse pelkästään koulutuksesta ja ammatista.
Opinto-ohjaajalla on työnkuvansa puolesta vahva virkamiesrooli. Hänen tehtävänsä on huolehtia, että esimerkiksi opiskelijan mahdollinen oppilaitoksesta erottaminen sujuu protokollan mukaan, jottei esim. synny perusteita oikaisuvaatimuksille. Itselleni erilaisten prosessikaavioiden seuraaminen on hyvin vieras työskentelytapa. Tiedostan kuitenkin, että se on välttämätöntä opinto-ohjaajan työssä. Opettajana minulla on mahdollisuus hiukan venytellä sääntöjä, antaa armoa, pitää asioita omana tietonani tai antaa uusia mahdollisuuksia, jos se on mielestäni opiskelijan etu. Oppilaitoksesta pitää kuitenkin löytyä myös se "paha poliisi", joka asettaa ne viimeiset deadlinet, määrää sanktiot ja tekee vaikeat päätökset. Kenties opolla on myös opettajaa paremmat mahdollisuudet piiloutua niiden prosessikaavioiden taakse ja vedota määräyksiin ja sääntöihin.
Vaikeissakin tilanteissa voi mielestäni toimia empaattisesti. Ohjaustilanteissa voidaan koettaa katsoa opiskelijan tilannetta laajemmin kuin pelkästään opintojen kannalta. Mitä opiskelijan elämässä on meneillään? Millaiset asiat ovat hänelle tärkeitä? Miten elämä voisi kantaa, jos opiskelu jää katkolle? Jääkö opiskelijalle sellainen olo, että hänet hyväksytään ihmisenä ja että toivoa paremmasta on? Joskus on todella vaikea keksiä myönteistä sanottavaa opiskelijalle, joka on pettänyt luottamuksen aina vain uudestaan ja tehnyt huonoja valintoja. Joskus muistan sanoneeni yhdelle, että tällä on tosi kiva puheääni (kuten se olikin). Eipä se paljon ollut. Opiskelijahuoltotiimi ei kuitenkaan ole tuomioistuin, jonka tehtävä on rangaista. Sen tehtävä on tukea, silloinkin, kun opiskelijan polku jatkuu jossain muualla.
Tiedän kokemuksesta, miten raskasta ja elämännielevää empaattinen ohjaustyyli on. Olisin monessa tilanteessa säästänyt itseäni ja läheisiäni, jos olisin vetäytynyt virkamiesmäiseen rooliin. Ääritilanteissa olen niin tehnytkin, kun en ole enää itse jaksanut ymmärtää tai tukea. Silti empaattisuus on mielestäni opinto-ohjaajan välttämätön työkalu, jotta voi oikeasti päästä riittävän lähelle opiskelijaa tukeakseen häntä optimaalisella tavalla.
- Miten opinto-ohjaaja tukee oppilaitoksen muun henkilökunnan työtä? Miten opo osallistuu moniammatilliseen yhteistyöhön rakentaen opiskelijoille entistä parempaa koulutuskokemusta ja kaikille entistä parempaa työyhteisöä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti